cd3a3162-9a39-4c71-8059-ed99b64c1d0cl0001

 

Tähän aikaan vuodesta moni kokee haasteellisena löytää pukinkonttiin täytettä. Joulupukkia olisi mukava auttaa, mutta tavaroita pyörii nurkissa jo valmiiksi, eikä välttämättä omaan tai toisenkaan kotiin haluaisi lisää. Tai jollekulle on muuten vain vaikea keksiä mitään sopivaa. Itse yritin vuosi sitten toimia tonttuna ja ajattelin hankkia omalle äidilleni lahjaksi Riihimäen kaupungin samana vuonna lanseeraaman seniorikortin, jolla 65 vuotta täyttäneet pääsevät arkipäivisin uimalaan ilman kertamaksua. Oli ehkä ollut havaittavissa ajoittaista liikunnan puutetta, joten ajattelin houkutella äitiäni liikkeelle. Pyrin muutenkin nykyään hankkimaan mieluummin aineettomia lahjoja, ja tämä sopi oikein hyvin siihen kuvaan. Olin itse menossa vesijuoksemaan ja ajattelin ostaa kortin samalla. Kysyttyäni mahdollisuutta ostaa seniorikortti lahjaksi, kohtasin pohdiskelevan katseen. Vastaus oli, että eipä ole kukaan vielä moista kysynyt, eikä osattu sanoa, olisiko tämä mahdollista. Luonnollisesti lähtökohtaisesti ostajan tulisi olla vähintään 65-vuotias, mutta se hämmästytti, ettei kukaan muu ollut ajatellut hankkia korttia toiselle lahjaksi. Elettiin kuitenkin jo ihan joulun lähipäiviä. Asia luvattiin uimalan lippukassalle tyypilliseen erittäin ystävälliseen tapaan selvittää käyntini aikana.

Polvioperaatioiden jälkeen kuntoutusvaiheessa vesijuoksu on tullut hyvin tutuksi. Siinä on aikaa uppoutua ajatuksiin, kun maisema ei oikein vaihdu. Tai vaihtuu aina kääntyessä mutta maisemia on tasan kaksi. Tällä kyseisellä kerralla pohdin, kuinka hyvin kaupunkilaiset tietävät oman kotikaupunkinsa palveluista. Altaasta näin, kuinka lippukassalla kävi puhelinlangat kuumina, kun kysymystäni pyrittiin selvittämään. Olinko ikävä ihminen, kun yritin saada vanhempaani liikkeelle hänen sitä pyytämättään? Eihän tällaista kukaan muukaan ollut yrittänyt ainakaan tällä tapaa. Aloin pyörittelemään juuri ja juuri pinnan kuivemmalla puolella olleessa päässäni, mitä muuta kaupungin tuotteita/palveluita jää ottamatta huomioon joulun alla ja miksei muulloinkin kun läheisiä halutaan lahjoa. En muistanut nähneeni kaupungilta joululahjamainosta, ja ainakin silloin se tuntui hyvältä idealta. Mainosta ei ole tullut vieläkään vastaan, joten ajattelin tässä pohtia, mitä kaikkea pukinkonttiin voisi Riihimäen kaupungilta tai ainakin välillisesti siihen yhteyksissä olevilta tahoilta hankkia.

Allastreenin ja saunan lauteilla hikoilun jälkeen marssin lippukassalle kuulemaan tuomion. Selvityksen jälkeen oli saatu lupa myydä minulle seniorikortti. Äitini tulisi sitten ensimmäisellä kerralla näyttää henkilöllisyystodistusta, jotta voitaisiin todeta haltijan täyttävän ikäkriteerin. Näin olin sen kuvitellutkin menevän, joten sain tyytyväisenä sijoittaa kaupungin kassaan muutaman kympin — silläkin riskillä, että kortti jäisi käyttämättä. Näin ei lopulta käynyt, ja olenpa sattunut äitini kanssa joskus jopa samaan aikaan tuonne Salpausseläntien kaakeloituun kuntoilukeskukseen. Seniorikortin voi hankkia puoleksi tai koko vuodeksi kerrallaan. Kortin käyttöönotosta päätettiin toissa kesänä, ja sen jälkeen puolen vuoden tai vuoden kortteja on ostettu 940 kappaletta. Käyttökertoja on jo pitkälti yli kaksikymmentätuhatta, joten käyttäjilleen kortti on ollut ilmeisen tervetullut asia.

No mitäs muuta Riihimäellä olisi tarjota? Harva varmasti odottaa lahjakorttia sairaalan päiväkirurgiaan tai teknisen viraston rakennuslupiin. Eli pysytään toistaiseksi liikunnassa. Uimalaan on tarjolla myös erityisliikuntakortti, joka on ollut mahdollista hankkia helmikuun alusta lähtien. Kortti myönnetään luettelossa olevien sairauksien perusteella ja vaatii anomuksen. Saattaa olla hieman vaikeampi hankkia salaa, mutta eihän tämä niin vakavaa ole. Tee anomus läheisesi kanssa tai osta vaikka itsellesi lahjaksi, jos kuulut kohderyhmään. Uimalakäynti kuntouttaa kummasti, ovat vaivat sitten enemmän fyysisiä tai psyykkisiä. Ja toki tarjolla on myös tavallisia sarjalippuja.

Sitten voidaankin jo siirtyä museoihin. Nehän eivät ole ainoastaan näyttelysaleja, vaan museoissa muun muassa säilytetään historiaa ja entisöidään esineistöä. Niissä myös myydään kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Riihimäellä sijaitsevassa Suomen Lasimuseossa on myynnissä lasiesineitä, lasista tehtyjä koruja sekä alan kirjallisuutta. Metsästysmuseosta puolestaan löytyy erämiehelle tai naiselle puukko, kuksa tai vaikkapa Metsästysasetus vuodelta 1664. Riihimäen Taidemuseon Museokauppa Helenestä löytyy muun muassa monenlaisia koruja ja pieniä taide-esineitä niin lapsille kuin aikuisillekin.

Museoista vahvimmin paikallisuutta tuo esiin luonnollisesti Riihimäen Kaupunginmuseo. Museon myymälästä löytyy monenlaista kaupungin menneisyyteen liittyvää. Mainittakoon suukkokortti ja värityskuvat 1920-luvun Riihimäen kauppalasta. Museon helmi on mielestäni kuitenkin valokuvakokoelma, joka sisältää noin 175 000 kuvaa eri vuosikymmeniltä. Näistä tähän mennessä digitoidut löytyy omalta sivustoltaan. Itse teetin parista kuvasta tapetit, mutta niistä voi teettää vaikkapa taulun tai monenlaista muuta, mihin kuvia voi nykyään liittää. Jo kuvien selaaminen on nostalginen sukellus kaupungin historiaan, ja sitä suosittelen kaikille. Käyttöoikeudet eivät maltaita maksa, joten kynnys hankkia pala historiaa lahjaksi asti ei ole kovin korkea. Kaikissa mainitsemissani museoissa on myynnissä myös museokortti, jolla voi ilman erillismaksuja käydä vuoden ajan kaikissa mukana olevissa museoissa ympäri Suomen.

Teatterista kiinnostuneelle lahjaksi sopii tietysti lahjakortti Riihimäen Teatteriin. Lahjakortteja saa teatterin lipunmyynnistä, ja kevätkauden ohjelmistoa voi käydä tarkastelemassa jo näin etukäteen teatterin kotisivuilta. Kynnys lähteä teatteriin saattaa olla monelle melko korkea, mutta lahjakortin myötä kynnys madaltuu huomattavasti.

Siinä nyt äkkiseltään muutamasta paikasta mieleen tulevat lahjaideat, joista lopulta koostuu jo melko monipuolinen valikoima lahjoja moneen makuun sekä hintakategoriaan. Kaupungin eri yksiköt kertovat kyllä itse tuotteistaan ja palveluistaan ainakin kotisivuillaan, mutta itse näkisin tehokkaana tuoda näitä yhdessä esiin esimerkiksi sosiaalisen median eri kanavilla. Tässä olisi mielestäni hyvä paikka harjoittaa sitä paljon puhuttua hallintokuntien välistä yhteistyötä. Ehkä tämä tekstikin voi toimia jonkinlaisena mainoksena, vaikka monenlaista oleellista varmasti puuttuukin.

Lahjoja hankkiessa olisi muutenkin hyvä muistaa paikallisuus. Käytetään paikallisia liikkeitä ja palveluita silloin, kun se on mahdollista. Myös moni yhdistys myy omia tuotteitaan, ja rahat menevät varmasti hyvään tarkoitukseen. Saa sitä muuallakin shoppailla, mutta hyvä olisi myös pohtia, mitä tässä ihan lähellä on tarjolla. Se helposti unohtuu oman elinpiirin sisällä. Matkoilla ja vieraammissa paikoissa katse vaeltelee paljon enemmän, ja nähtävyyksiä tulee katseltua, vaikka ne eivät olisi sen kummempia kuin ne oman kotikaupungin vastaavat. Lahjoja hankkiessakin on hyvä muistaa, että Riihimäeltä saa paljon sellaista, mitä ei missään muualla ole tarjolla. Samalla voidaan tuoda tarpeellisia euroja kaupungin kassaan, vaikka kaupungin taloutta ei näillä ostoksilla vielä kovin merkittävästi keikautetakaan. Parhaimmillaan saadaan kuitenkin aikaan viihtyvyyttä, kun sekä lahjan hankkija että vastaanottaja huomaavat, mitä kaikkea omasta kotikaupungista on jäänyt huomaamatta.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.