Puoluekokous takana, ja nyt jo palauduttu Tampereen kokouskuplasta. Se on melkoinen puristus kun lähes 130-vuotias kansanliike kokoontuu määrittelemään tulevaisuuden Suomen rakennuspalikoita. Kokouspäivät sisälsivät suuren määrän neuvotteluja, valintoja, tuttujen tapaamisia, jne., mutta ennen kaikkea tilaa oli keskustelulle puolueen poliittisesta ohjelmasta ja äänestyksiä lukuisista siihen liittyneistä muutosesityksistä.

Tämän puoluekokouksen tärkein anti ei ollut lippalakit eikä salaliittoteoriat, vaan ihmisen koko elämänkirjon läpikäynyt keskustelu, jonka johdolla hahmoteltiin reilumpaa suuntaa Suomelle, kestävämmän työllisyys- ympäristö- ja talouspolitiikan jne. myötä.

Työväenliikkeen aikaansaannoksia jo yli sadan vuoden ajalta

Yksittäisenä hetkenä päädyin Suomen historian vaiheita käsitelleeseen pienempään tilaisuuteen. Ei tullut mieleen poistua kun kaksinkertainen pääministeri Paavo Lipponen muisteli kommenttipuheenvuorossaan historian käänteitä Kekkosen ajoilta asti ja entinen komissaari Erkki Liikanen toi oman mausteensa muisteloihin. Yhteiskunnallisten vaikuttajatahojen tilaisuuksissa tuli kuultua mm. koulutuspolitiikkaa HAMK:n puolesta, vesistöjen tilannetta WWF:n osalta ja liikunta-asioita Olympiakomitealta.

Henkilövalinnoissa mielytti mm. Pinja Perholehdon ja Emilia Kangaskolkan nousu puoluejohtoon. Antti Lindtmanin johdolla SDP on noussut selvään gallupjohtoon, ja jatkuvuus hänen johdollaan on tärkeää, mutta myös uudistumista tarvitaan.

Onnistunut kokous, jonka myötä on hyvä lähteä rakentamaan reilumpaa suuntaa Suomelle!

Ja vielä onnea kaikille tänään koulunsa päättäville ja valmistuneille!