Tänään on 12 päivää vaaleihin. Kuvassa Ilta-Sanomien vaalikoneen kysymys koskien suhtautumistani lapseni mahdolliseen avioliittoon samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Kysymyksen myötä moni joutuu varmasti pohtimaan, haluaako pitää viimeiseen asti kiinni omista näkemyksistään, vai tukea omaa lastaan hänen elämänsä kannalta hyvin keskeisessä asiassa.
Minulle asia on helppo, koska omassa arvomaailmassani sukupuolella ei ole tällaisissa asioissa merkitystä. Asia on jokaisen minuuden kannalta hyvin oleellinen ja henkilökohtainen. Ei varmasti ole kenenkään hyvinvoinnin mukaista, jos ympärillä olevat ihmiset tai yhteiskunta kyseenalaistaa seksuaalisuutesi tai sukupuoli-identiteettisi.
Vielä tärkeämmäksi aihe muuttuu, kun puhutaan omista vanhemmista. Omien vanhempien hyväksyntä on jokaiselle meille tärkeää. Monen ihmisen suhde omiin vanhempiinsa on etääntynyt tai jopa katkennut, kun vanhemmat tai jompikumpi vanhemmista ei ole hyväksynyt omaa lastansa sellaisena kuin hän on.
Tässä on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa meidän vanhempien on hyvä mahdollisuus oppia lapsiltamme. Kaikki asiat eivät ole niin kuin silloin joskus ennen, ja hyvä niin. Moni on tähän pystynyt, ja toivoisin kaikkien vanhempien pystyvän. Jos ei oman itsensä, niin edes lastensa vuoksi.
Olenko väärässä, vai pitäisikö tämän olla itsestäänselvyys kaikille vanhemmille?
Viimeisimmät kommentit