Vihdoin on se aika. Maailman tavoitelluimman pokaalin metsästys alkaa ja katseet kääntyy viideksi viikoksi jalkapallon MM-turnaukseen. Messi, Ronaldo, Neymar, Modric ja moni muu ehkä viimeistä kertaa kisoissa. Suuri osa pelaajista pelaa elämänsä ainoat kisat. Neljän vuoden välein järjestettävään turnaukseen ei ole helppo päästä edes huippumaiden. Moninkertainen mestari Italia on viimeksi pelannut kisoissa vuonna 2014, ja jalkapallohullu maa jäi nyt siis ulkopuolelle jo kolmannen kerran perättäin. Vielä vaikeampi on päästä itse joukkueeseen. Lukuisat huippumaiden supertähdet jäivät kovan kilpailun myötä maajoukkueidensa ulkopuolelle, ja seuraava mahdollisuus on neljän vuoden päästä tai paljon myöhemmin. Huippu-urheilijan aikaikkuna on monesti melko lyhyt, joten menetetty mahdollisuus voi aina jäädä viimeiseksi. Norjan huipputähdet Håland ja Ödegaard ovat nostelleet viime vuosina seurajoukkuepalloilun merkittävimpiä pokaaleja. Kun Norja oli viimeksi MM-lopputurnauksessa vuonna 1998, kumpikaan heistä ei ollut vielä syntynyt. Syklit ovat siis pitkiä.
Jalkapalloileva maailma on siis varmasti aivan innoissaan turnauksen käynnistyttyä? Kaikkea muuta.
Jalkapallo on parhaimmillaan kaunista ja luo uskomattomia elämyksiä niin pelaajille kuin faneillekin ja hienoja tarinoita historiankirjoihin. Pahimmillaan laji näyttäytyy maailman korruptoituneimman järjestön FIFA:n rahantekokoneena, jossa ihmisoikeuksilla, arvoilla, faneilla, oikeudenmukaisuudella, ympäristöarvoilla, kestävällä kehityksellä tai millään muullakaan arvokkaalla ei ole mitään merkitystä. FIFA:n toiminnassa uskottiin tapahtuvan tervehdyttävä käänne, kun liiton korruptioskandaalissa ryvettyneet entinen puheenjohtaja Sepp Blatter, varapuheenjohtaja Jack Warner ja kumppanit siirrettiin syrjään. Tilalle valittiin Gianni Infantino ja ainakin itse ajattelin, että nyt alkaa lajiliiton maineenpuhdistus. Ei alkanut, ja suunta vain jyrkkenee.
MM-lopputurnaus 2018 järjestettiin Venäjällä. Maa oli vuonna 2014 vallannut Krimin niemimaan ja hyökännyt Itä-Ukrainaan. Tilanne käynnistyi heti Venäjän Sotsissa järjestettyjen talviolympialaisten jälkeen. Venäjän aggressiot eivät häirinneet FIFA:a, ja kisat järjestettiin suunnitelmien mukaisesti. Seuraava lopputurnaus järjestettiin Qatarissa vuonna 2022. Valintavaiheessa kansainvälistä huomiota kiinnitti mm. seksuaalivähemmistöjen lainsuojaton asema Qatarissa, lämpötila ja maan taso jalkapallossa. Seurauksena käytännössä paljolti orjatyötä käyttäen rakennetut ilmastoidut valtavat stadionit, joita rakentaessa menehtyi suuri määrä köyhemmistä maista tuotuja työläisiä. Epäinhimilliset työolot, passien takavarikointi, hyväksikäyttö ja muut väärinkäytökset nousivat hyvissä ajoin esiin. Mikään näistä ei häirinnyt FIFA:a, ja kisat järjestettiin suunnitelmien mukaisesti.
2026 lopputurnaus pelataan Kanadassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Kuluneen vuoden aikana viimeksi mainittu on hyökännyt mm. Venezuelaan, Iraniin, lähivesistöillä kulkeneisiin epäiltyihin huumausaineiden salakuljettajiin ja lukuisiin omiin kaupunkeihinsa. Seurauksena suuri määrä menehtyneitä koululapsista muihin siviileihin muissa maissa sekä oman maan rajojen sisällä ilman seurauksia tekijöille. Samalla on esitetty vaatimuksia mm. Grönlannin liittämisestä.
Kaikesta tästä kiitoksena Infantino päätti lanseerata FIFA:n rauhanpalkinnon, joka myönnettiin Yhdysvaltojen presidentille Donald Trumpille. FIFA:n hallituksen jäsenet ovat kertoneet kuulleensa asiasta mediasta, joten palkinto on ollut ilmeisen vahvasti Infantino-vetoinen. Onneksi usempi FIFA:n jäsenvaltio on kyseenalaistanut palkinnon, ja tätä toivoisin myös Suomen Palloliitolta. Maailman suurin lajiliitto on siis tilassa, jossa rahalla voi ostaa itselleen globaalia huomiota palkintojen tai kisaisännyyksien muodossa. Siinä ei työläisten elämällä tai maailmanrauhalla ole paljoa sijaa. Kuten Infantino tuoreessa haastattelussa sanoi, eivät he kaikesta voi päättää. Tottahan se on, mutta kyllä FIFA voisi halutessaan hyvinkin vaikuttaa valinnoillaan siihen, minkälaista toimintaa tukee ja minkälaista ei. Nyt keskiössä on mahdollisimman suurten rahavirtojen kääriminen, mikä on kauniisti paketoitu lajin ilosanoman levittämiseksi mahdollisimman laajalle. FIFA:n kampanjat (Say no to racism, unite for peace…) ovat olleet tärkeitä, mutta sen oma toiminta ei valitettavasti ole kampanjoiden mukaista. Liiton toimintaa määrittelee päätöksentekorakenne, jossa pienimmilläkin valtioilla on merkittävää päätösvaltaa, mikä altistaa korruptiolle, kun lajissa liikkuvat rahasummat ovat kasvaneet valtaviksi.
Näissä kisoissa nähdään tavallisille faneille saavuttamaton hintataso, pelaajiin, faneihin ja jopa tuomareihin ulottunut maahan pääsyn kieltäminen, Iranin joukkueen rajallinen pääsy omiin peleihinsä, koska heidän maansa on isäntämaa Yhdysvaltojen hyökkäyksen kohteena… Mitä kaikkea vielä näemmekään?
Olen ollut kaksi kertaa paikan päällä MM-turnauksessa. Muistan ainakin maksuttoman joukkoliikenteen ottelulipuilla pelipäivinä, ja hienon tunnelman täpötäysissä katsomoissa. Nyt Yhdysvalloissa myös julkisen liikenteen hinnat on nostettu moninkertaiseksi, jotta kisaturisteista saadaan puristettua kaikki mahdolliset rahat pois. Itse en kisoihin näissä olosuhteissa edes harkinnut lähteväni. Rauhanpalkinnon sijaan Infantino olisi mielestäni voinut keskittää kisat Kanadaan ja Meksikoon. Jatkossa olisi hyvä olla hyvin painavia ehtoja kisaisännille, nyt toiminta ei ole ollenkaan kestävällä tasolla. Tähän pitäisi myös Suomen Palloliiton vaikuttaa osaltaan johdonmukaisesti.
Rakastan joukkuepeliä, mutta en rakasta Putinia, öljysheikkejä tai Trumpia. Rakastan arvokisoja ja niiden synnyttämiä huikeita urheilutarinoita, mutta en rakasta orjatyötä. Rakastan sitä kun lapset innostuvat urheilusta kokiessaan suurkisojen taikaa, mutta en rakasta ylihinnoittelua. Rakastan jännitystä pelejä seuratessa, mutta en rakasta mainoskatkoja kesken pelin. Rakastan tifoja, mutta en rakasta korruptiota. Rakastan jalkapalloa, mutta en rakasta FIFA:a.
Yritän keskittyä jälleen pelkkään jalkapalloon kisoja seuratessani. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa ei tarvitsisi tällaisia miettiä. Ymmärrän hyvin myös heitä, jotka eivät edellä mainituista syistä kisoja aio katsoa. Ongelma on kuitenkin FIFA:ssa, ei itse jalkapallossa, joten nautitaan peleistä, mutta ei käännetä selkäämme ihmisoikeuksille ja oikeudenmukaisuudelle.
Viimeisimmät kommentit