Tänään on 20 päivää vaaleihin. Kuvassa Hämeen Sanomien vaalikoneen kysymys valtion talouden tasapainottamisesta. Vaalikoneiden vakiokysymys menojen ja verojen suhteesta, joka eri tavoin muotoiltuna kuuluu talouspolitiikan vedenjakajiin. Suomi on joutunut ottamaan paljon velkaa pitkälti poikkeusoloissa eletyn vaalikauden aikana. Velkaa on toki kertynyt sitä ennen paremmissakin olosuhteissa. Peruskysymyksenä verojen kiristäminen ja menojen karsiminen ei ole oman kokemukseni perusteella mustavalkoinen.
Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu laajat ja laadukkaat julkiset palvelut varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja terveyspalveluiden lailla. Moni palveluista toimii ongelmia ennaltaehkäisevästi, joten leikkauksilla saatetaan “säästää itsemme hengiltä”. Toisaalta paisuva velkamäärä aiheuttaa ongelmia etenkin korkojen noustua, jolloin korkokulut alkavat syömään käyttötalouden varoja.
Mielestäni tärkeintä on turvata palvelut ja mahdollistaa ihmisten kasvu ja hyvinvointi myös vaikeina aikoina. Sen puolesta veropohjaa tulee olla valmius tarkastella. Ansiotuloverojen nostoa tulee välttää, jotta työn tekoa ei verotettaisi nykyistä ankarammin. Veropohjaa voi kuitenkin tiivistää esimerkiksi haittaverojen muodossa, ja onnistumalla kitkemään verovälttelyä ja veron kiertoa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtion, tai muiden julkisen hallinnon tasojen, menoja ei pitäisi tarkastella. Suurilla hallinnonaloilla syntyy tehottomia toimintatapoja ja käytäntöjä, joita on aika-ajoin tärkeä pystyä korjaamaan. Työskentelen itse valtionhallinnossa, ja esimerkkejä täysin turhista ja epäonnistuneista hankinnoista ja leväperäisestä rahankäytöstä löytyy vino pino. Sama ongelma vaivaa muidenkin ministeriöiden alaisia toimintoja. Siksi vastasin “vain” osittain eri mieltä. Palvelut tulee turvata, mutta ei “hinnalla millä hyvänsä”, vaan järkevällä ja oikein mitoitetulla toiminnalla, jota tarkastellaan ja päivitetään maailman muuttuessa.
Pystyykö valtio sinun mielestäsi karsimaan menojaan ilman palvelutason leikkauksia?
Viimeisimmät kommentit